Viikinkiravintola Harald

Viikinkiravintola Harald
Raskaan - ja usein sotaisankin arjen vastapainoksi olivat viikingit sangen persoja juhlistamaan eloaan pöydäntäytteitä säästelemättä. Siispä ympärille kutsuttiin hyviä ystäviä sekä runsain mitoin syötävää ja juotavaa!Olipa tilaisuutesi pikkujoulut, varpajaiset, illanvietto tai mikä tahansa tilaisuus, joka antaa aihetta yhdessä kokoontumiseen, sopii Viikinkiravintola Haraldin kurkihirren alle saapua suuremmallakin venekunnalla passattavaksi. Jokainen tilaisuus rakennetaan yhdessä toiveidenne mukaisesti. Tarjolla on useita sopivia tiloja erikokoisille ryhmille. Rakennetaan yhdessä tilaisuus, joka välittää viestiänne tilaisuuden tarpeen mukaan viikinkityyliin.

perjantai 30. syyskuuta 2011

Viikinkiravintola Haraldin uusi ruokalista





Viikinkiravintola Haraldin ruokalista on uudistunut. Muonituslaivastomme päälliköt ovat taas seilanneet halki suolaisten tyrskyjen, tuoden retkiltään pohjoisten metsien, vesien, ilman ja maan parhaita antimia. Haraldin kyläväki jatkaa omalla tyylillään, joka on kerännyt kiitoksia aina kaukaisia maita myöten. Viikingit tarjoavat runsaita annoksia ja aitoja makuja rehellisen rouheasti.



Uutuuksista voidaan mainita Savusärki Pielisen vesistä tai vaikkapa pitkään leppäsavussa haudutettu porsaan kylkirivi. Maininnan arvoinen on myös Ärmätin nokkosleipäressulla ja pinjansiemenillä kuorrutettu ahven tai vaikkapa mustikkavanukas, joka tarjoillaan paahdetun Kainuun leipäjuuston kera. Haraldissa ei tarvitse tyytyä maistelemaan vain yhtä annosta. Parhaimman läpileikkauksen Haraldin makumaailmasta saa kiville, kilville tai miekkoihin tehdyistä herkuista, joista voi yhdellä istumalla maistella erilaisia makupaloja viikinkien maailmasta. Eikä Harald tälläkään kertaa klassikoistaan suostunut luopumaan, Aifurin lammassärä ja Haraldin oma tervajäätelö ovat säilyneet listoilla jo vuosia, eikä suotta.



Palvelusväkemme osaavat suositella juuri sinulle oikeanlaisen makuretken laajasta valikoimastamme, jonka jälkeen vaativinkin viikinki voi vain myhäillä tyytyväisenä täysin vatsoin ja iloisin mielin. Käy tutustumassa uuteen ruokalistaan osoitteessa www.ravintolaharald.fi ja varaa pöytä.



Kerro toiveistasi, me räätälöimme sinulle ikimuistoisen tilaisuuden.



Terveisin

Haraldin kylän iloinen väki
 
http://www.ravintolaharald.fi/
http://www.facebook.com/pages/​Viikinkiravintola-Harald/15510​1811167539

http://twitter.com/ViikinkiHar​ald
http://viikinkiravintolaharald/​.blogspot.com/

maanantai 26. syyskuuta 2011

LIMMI JÄTTILÄISEN PITOMIEKKA

Limmi Jätti, Pohjolan suurin herkkusuu, miekkaansa keräsi suunmukaisensa; pani siihen grillattua härän ulkofileetä (150 g), viikinkikastilla siveltyä porsaankylkirullaa (180 g), herkullista broilerinrintaa (150 g) ja villisikamakkaraa (100 g), keralle otti vielä kahtakin perunaa - juustoista ja kilpiperunaa, hunajaisia juureksia, sieni- ja Voima-olutkastia, lisukkeeksi tervattuja puolukoita ja tyrnillä ryyditettyjä valkosipulinkynsiä, savuchilillä maustettua Peltolan tilan kirnuvoita. Niin oli Pohjolan pitoväki Limmin tarjottaviin tyytyväinen. 

Vanhan muistitiedon mukaan kolme lappalaisveljestä Oulas, Hijo ja Limas ovat tulleet ensimmäisinä Oulun seudulle. Heidän mukaansa ovat Oulu, Ii ja Liminka saaneet nimensä. Eräässä tarinassa Limingan kantaisä oli suurikokoinen jättiläinen Limmi. Kalastusta varten hän kaivoi nykyiset joet ja järvet, metsästystä varten hän kasasi kankaat ja kukkulat, mm. Limingan Lapinkankaan, jossa oli hänen kotinsa.
Voidakseen kulkea myös merellä Limmi teki veneen. Kerran kalastusmatkallaan hän löysi saaren ja päätti ruveta asumaan siinä. Hän pystytti kodan, ja sen tulisijaksi hän kantoi ison kasan kiviä, joiden päälle hän nosti suuren keittopadan. Saatuaan asuntonsa valmiiksi Limmi lähti kalastamaan. Huomattuaan ison mateen lähellä rantaa hän tarttui sitä niskasta kiinni ja alkoi vetää sitä maalle. Made oli suuri. Kun Limmi oli vetänyt sen kolme kertaa kotansa ympäri, pyrstö oli vielä vedessä. Kolmen kuukauden ajan Limmi keitti siitä palan kerrallaan, minkä jälkeen häntä rupesi janottamaan. Saadakseen suolatonta vettä hän alkoi kaivon tekoon keskellä saarta. Kun hän oli kaivanut vähän aikaa, saari alkoi liikkua. Pian Limmi huomasi, että saari oli tavattoman iso kala, jonka kaivaminen oli herättänyt. Kalan liikkuessa kaikki tavarat ja kivet kaatuivat mereen. Limmi juoksi hätäpäissään veneeseen ja alkoi soutaa pois. Samalla hän huusi: ”Limin kala, Limin kala”. Se huuto kaikui vielä silloinkin, kun ensimmäiset suomalaiset tulivat näille seuduille.
Näin sai Liminka nimensä. Kala kuoli siihen paikkaan, jossa on nykyään Oulunsalo