Puhutaanpas tähän väliin viikingeistä. Heti alkuun voin tosin todeta, etten tiedä niistä mitään. Mitä lie aikoinaan Itämerellä risteilleet ja välillä vähän keskenään rähisseet? Koska totuus asuu tieteellisissä tietokannoissa, suuntasin tottuneesti jälleen kerran sinne. Nooh, täytyy sanoa, että lääketieteellinen totuuden torvi Pubmed ei välttämättä ollut tässä ongelmassa relevantein ratkaisu, mutta jotain mielenkiintoista sentään löysin. Nimittäin norjalaisen neurokirurgi Knut Westerin kryptisen tarinan viikinkien kypäristä (Neurosurgery 2000;47:1216-1229). Tai siis siitä, että niitä ei ilmeisesti ollut. Artikkeli on kaikkinensa kattava pläjäys viikinkikulttuuria, mutta ”the most astonishing fact” on kuitenkin se, että koko Skandinaviasta on löydetty vain yksi oletettavasti viikingin päässä heilunut kypärä. Esimerkiksi viikinkiajan aseita on yksistään Norjasta löydetty noin 10 000. Että missä lie kypärät. Wester sitten spekuloi artikkelissaan potentiaalisia vaihtoehtoja. Artikkelista uupuu kuitenkin kokonaan viikinkien ruokapolitiikka ja se minua tietenkin eniten kiinnostaisi. Noudattivatko he nykyisen trendin mukaista Itämeren ruokavaliota? Viime vuosina on nimittäin alettu urakalla selvittää, voisiko terveellistä ruokavaliota koostaa Itämeren alueelta saatavista raaka-aineista. FlowDiet:a tällainen ajatus miellyttää kovasti, onhan siinä järkevästi yhdistetty ekologisuus ja terveellisyys. Kuopiossa toimiva Ravintola Harald (www.ravintolaharald.fi) tarjoaa Itämerellisiä herkkuja viikinkiteemalla höystettynä. Sinne siis Miikan kanssa suuntasimme.
Heti alkuun testasimme komealta kuulostavan Jumalaisen taistelun kilven, joka sisälsi mm. pontikkanieriää, savulohimoussea, hirvenpaistia, omenasavulla lepytettyä porsaanfileetä, tyrnillä ryyditettyjä valkosipulinkynsiä, tervaan pudonneita puolukoita sekä nuotioleipää. Flow-pisteet heilahti välittömästi erityisesti kaikille kaloille ja hirvenpaistille. Riistasalamia ja tartar-kastiakin oli sen verran pienet määrät tarjolla, että ei ne painonhallitsijan venettä kaada.
Pääruoaksi mahojemme eteen kannettiin Nokkosrannan ahventa, joka tarkoitti rukiisella nokkosleipäressulla ja pinjansiemenillä kuorrutettua ahventa lisäkkeiden kera. Annoksen koko oli sitä luokkaa, että siitä olisi riittänyt Petterillekin Amerikkaan. Ahven oli erinomaista, mutta mustajuuri-perunavoi ja juustokasti oli hieman liian tuhtia FlowDiet-kriteeristölle. Mutta once a month-osastossa ollessaan, ok!
Aina on kuitenkin tilaa myös jälkiruoalle, sillä se menee Miikan sanojen mukaan “aivan eri mahaan”. Valinnan vaikeus aiheutti päänvaivaa, mutta lopulta otimme tervattua jäätelöä ja mustikkavanukasta leipäjuustolla. Hyviä oli nämäkin ja annokset sopivan kokoisia.
Erityisesti Haraldissa meitä miellytti se, että maut olivat aitoja ja lähes kaikki raaka-aineet olivat suomalaisia. Ja ruokaa todellakin oli riittävästi. Ruokalistasta pystyi helposti valitsemaan Itämeren ruokavalioon sopivan setin ja monesta annoksesta olisi saanut pienillä muutoksilla sellaisen.
Kiitämme ja kumarramme Haraldia.Heti alkuun testasimme komealta kuulostavan Jumalaisen taistelun kilven, joka sisälsi mm. pontikkanieriää, savulohimoussea, hirvenpaistia, omenasavulla lepytettyä porsaanfileetä, tyrnillä ryyditettyjä valkosipulinkynsiä, tervaan pudonneita puolukoita sekä nuotioleipää. Flow-pisteet heilahti välittömästi erityisesti kaikille kaloille ja hirvenpaistille. Riistasalamia ja tartar-kastiakin oli sen verran pienet määrät tarjolla, että ei ne painonhallitsijan venettä kaada.
Pääruoaksi mahojemme eteen kannettiin Nokkosrannan ahventa, joka tarkoitti rukiisella nokkosleipäressulla ja pinjansiemenillä kuorrutettua ahventa lisäkkeiden kera. Annoksen koko oli sitä luokkaa, että siitä olisi riittänyt Petterillekin Amerikkaan. Ahven oli erinomaista, mutta mustajuuri-perunavoi ja juustokasti oli hieman liian tuhtia FlowDiet-kriteeristölle. Mutta once a month-osastossa ollessaan, ok!
Aina on kuitenkin tilaa myös jälkiruoalle, sillä se menee Miikan sanojen mukaan “aivan eri mahaan”. Valinnan vaikeus aiheutti päänvaivaa, mutta lopulta otimme tervattua jäätelöä ja mustikkavanukasta leipäjuustolla. Hyviä oli nämäkin ja annokset sopivan kokoisia.
Erityisesti Haraldissa meitä miellytti se, että maut olivat aitoja ja lähes kaikki raaka-aineet olivat suomalaisia. Ja ruokaa todellakin oli riittävästi. Ruokalistasta pystyi helposti valitsemaan Itämeren ruokavalioon sopivan setin ja monesta annoksesta olisi saanut pienillä muutoksilla sellaisen.
http://flowdiet.fi/kyparalla-tai-ilman-hyvaa-oli/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti